Olen ikuinen opiskelija,jolle radiotyö on paitsi työtä myös suurin intohimo. Liekö siinä selittävin tekijä, että olen pitkäaikaissinkku. En tiedä.

Toimin Radio Rockin aamuohjelma Korporaation juontajana yhdessä Kim Sainion kanssa. Suurella mielenkiinnolla ja jännityksellä odotankin miltä tuntuu tehdä kesäinen syrjähyppy Radio Suomipopille.

Menopaluun tekijät ovat ainakin tosi mukavia ja rautaisia ammattilaisia. Tästä tulee varmasti hyvä.

Autoilun suhteen olen hyötyliikkuja. Jos ei ole aivan pakko ajaa, en aja. Muutettuani Turusta Helsinkiin 2007 myin autoni, sillä huomasin hyvin nopeasti etten tarvitse sitä uudessa ympäristössä.

Autoista en myöskään ymmärrä mitään. Hädin tuskin erotan Mersun ja Audin logot toisistaan. En tiedä mikä on kampiakseli, enkä tajua mitä väliä on sillä mikä rengas laitetaan eteen ja minkä pitää tulla taakse.

Viimeksi olen tainnut autoa ajaa syksyllä 2015,kun lainasin vanhempiani autoa ja ajoin Kaarinasta Turkuun ja takaisin. Matkaa kertyi ehkä 20 kilometriä.

Minut tunnettiin aiemmin ihmisenä, joka ei oikein uskalla tehdä mitään hurjaa. Olin aina ollut jonkinlainen Born to Mild -ihminen.
Pari vuotta sitten päätin,että moinen maine pitää karistaa ainakin joiltain osin pois. Kasvatin ensin pitkän tukan,sitten menin autokouluun ja ajoin moottoripyöräkortin.

Lopulta ostin Triumphin. Olin jostain lukenut,että se kruunaa kauneuden.
Niin tai näin, moottoripyöräilystä on tullut iso osa elämää. Ajan aina kun on sateeton keli.Jos en aja,suunnittelen mihin ajan seuraavaksi tai pesen ja kiillotan pyörääni. Talvella pohdin mitä mp-varusteita pitää tulevalle ajokaudelle hankkia.

En moottoripyörien tekniikasta tajua yhtään sen enempää kuin autojenkaan, mutta moottoripyöräilyssä ajokokemus on huumaava, autoilussa ei. Lisäksi moottoripyörät ovat kauniita, autot eivät.

Minulle motoristina sydäntä lähellä on korostuneesti teiden kunto. Suomi on hienoja ja kauniita reittejä täynnä, mutta tienpinnat ovat paikka paikoin pelottavassa kunnossa kaksipyöräistä ajavalle.