Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää

Millaista on olla Minna Canthin tytär?
Ei ole helppoa olla tytär, jonka äiti on tulinen tasa-arvon puolesta taistelija, maan ensimmäinen naistoimittaja ja voimakkaita tunteita herättävä näytelmäkirjailija. Aikansa paheksuttu julkkis. Finland-palkittu kirjailija Raili Mikkanen tarttuu uuteen näkökulmaan: kertojana on Elli, yksi Canthin seitsemästä lapsesta. Teos osoittaa, että Minna Canth oli niin edellä aikaansa, että hänen käsittelemänsä teemat ovat edelleen polttavan ajankohtaisia.
On vuosi 1880. Elli on 12-vuotias ja perhe on muuttamassa Jyväskylästä Kuopioon isän äkillisen kuoleman johdosta. Minna Canthista on tullut seitsemän lapsen yksinhuoltaja. Kuopio tuntuu Ellistä aluksi tyrmistyttävän erilaiselta kuin Jyväskylä, murretta myöten. Ja kun äiti on Minna Canth, luvassa ei ole tasaista elämää!
Jos nykyisin vihapuhetta on paljon, niin sitä on myös Ellin nuoruudessa. Kuumimillaan yhteisön paine ja tunteet ilmenevät ikävillä, jopa vaarallisilla tavoilla. Kaiken muun ohella Minna pitää vuoden verran kotonaan nuorille Oras-seuraa, jossa keskustellaan kaikesta maan ja taivaan alla - ja joutuu kuopiolaisten silmätikuksi, herättäen monissa jopa raivoa mielipiteidensä takia. Toisaalta äidin ansiosta lähes kaikki suomenmieliset kulttuuri-ihmiset ja ulkomaalaisetkin kirjailijat ovat Ellin kotona kesäisiä vakiovieraita.
Raili Mikkanen saa historian elämään niin ettei se tunnu enää historialta vaan osalta meidän elämäämme. Aino Kallaksen nuoruudesta kertovasta teoksestaan Ei ole minulle suvannot! (Tammi, 2002) hän sai lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Uudessa teoksessaan hän sukeltaa Minna Canthin tyttären, Ellin, elämään 12-vuotiaasta nuoreksi aikuiseksi ja välittää samalla kiehtovasti ajankuvaa Suomen kulttuurihistorian kuohuvilta vuosilta.