Muista, unohda

”Muti särkyi ja se oli minun vikani.”

Saduissa möröt nousevat esiin pimeässä. Mutin möröt hiipivät meille valon vetäminä. Ehkä riidat eivät olleetkaan syy vaan seuraus? Ehkä kevään räikeä valo oli liian suuri vastakohta mustuvalle mielelle. Mutin masennus sikisi pitkistä lasisista kevätilloista, kun valkeus viipyi ikkunoiden takana ja leikkasi ihon läpi suoraan sieluun, vaikka verhot oli vedetty ikkunoiden eteen. Sellainen valo jätti ihmisen ilman suojaa, teki ihmisestä niin ohuen ja hauraan, että hän särkyi pienestäkin kolhaisusta. Kevät sai Mutin sydämen haluamaan jotain enemmän ja suurempaa, ja silloin kaikki se mitä itsellä oli, muuttui tyhjäksi ja oli vain sormiin takertunutta tomua.

Heidi Kerosuon esikoisromaani Muista, unohda on tarina perheestä, sen jäsenten erilaisista selviytymiskeinoista kriisien keskellä. Keskushenkilö on äiti, Muti, joka voimakkaan tahtonsa ja horjuvan mielenterveytensä avulla hallitsee koko perhettä. Keskeisiä teemoja kirjassa ovat äiti-tytär-suhteen vaikeus, syyllisyyden taakka, muistojen merkitys ja niiden epäluotettavuus, taakkojen ja salaisuuksien siirtyminen eteenpäin sukupolvesta toiseen.